Keinulautakausi alkaa

Varis ei ole pysyä sulissaan. Se ei odota mitään yhtä paljon kuin keinulautakauden alkamista. Keinulautailu on Variksen lempilaji. Siinä keinahdetaan puulta toiselle laudalla, joka on köyden päällä. Aina puun kohdalla on hypättävä laudalla uudelle köydelle, jotta matka voi jatkua.  Se ei ole helppoa, mutta niin ihanaa se on, että Variksen on pakko vähän kiljua:

–          Kraakuti, kraakuti KRAAAAAK! Varis kajauttaa, kun se lähtee keinulautaradalle.

Varis hypähtää laudallaan köydelle. Köysi on liukas ja muljahtaa pois keinulaudan pohjassa olevasta kourusta. Varis tömähtää maahan.

–  Aijai, äkkiä ylös ja takaisin köydelle, Varis komentaa itseään ja hieroo pyrstöään, josta irtoilee sulkia.

–  AIJAI! Varis huudahtaa, kun se tömähtää maahan toisen kerran.

Kun Varis kolmannen kerran putoaa köydeltä, se jää istumaan maahan. Se tuijottaa keinulautaa ja köyttä ja miettii. Pyrstöön sattuu ikävästi, ja sulkia on kaikkialla. Siitä Varis saa idean. Se tarttuu yhteen irtosulkaan ja kuivaa sillä köyden. Toisella sulalla se puhdistaa keinulaudan pohjan. Sitten Varis asettuu keinulaudalle ja lähtee luisumaan köyttä pitkin kohti seuraavaa puuta. Köysi heiluu oikealle ja vasemmalle, Varis levittää siipensä pysyäkseen tasapainossa ja halkoo nokallaan tuulta. Nyt lauta pysyy köydellä! Vauhti riittää juuri ja juuri puunrungolle. Varis nappaa kiinni puusta.

– Tästä se taas lähtee, tästä se taas lähtee! Varis huutaa ja röyhistää rintaansa. Sen sulkia lentää huudon voimasta yli koko Linnunmäen. Nyt kaikki saisivat tietää, että keinulautakausi oli alkanut.

 

Pohtikaa:

Mitä vahvuutta Variksella oli aluksi? (innokkuutta)

Mitä vahvuutta se tarvitsi? (sinnikkyyttä ja sisukkuutta)

Mikä vahvuus ratkaisi ongelman? (luovuus)

Jätä kommentti