Välittämisellä on väliä eli miten opettaa tykkäämistä ja hyväntahtoisuutta

Positiivisen kasvatuksen polku 4/4

Kiire tuntuu olevan meistä jokaisella. Se vaivaa niin opettajia kuin vanhempia, valmentajia ja rehtoreita. Lapsilla ja nuorilla on yhä vähemmän kohtaamisia yhä pienemmän joukon ihmisiä kanssa. Vuorovaikutussuhteiden köyhtyminen ja sosiaalisen toiston kaventuminen näkyy moninaisena oireiluna tai vähintäänkin oman parhaan potentiaalin saavuttamattomuutena. Yksinäisyys ja kontakien vähäisyys sairastuttaa. Ihmiselämän perusta rakentuu ihmisten välisissä suhteissa, kun saa kokea olevansa tärkeä toisille. Ihmisen perustarpeet, kuten turvallisuudenkaipuu ja tarve vastavuoroisuuten sekä ryhmään kuulumiseen ovat ikiaikaisia, jo tuhansia vuosia luonnonvalinnan koettelemia taipumuksia. Oleellisesti eloonjäämisemme on ollut riippuvaista lauman jäsenyydestä. Meidät on neurobiologisesti suunniteltu leikkimään, oppimaan, työskentelemään, asumaan ja kuolemaan laumassa. Jopa 99,9% ajasta ihmislaji on asunut ja toiminut pienissä, mutta monimuotoisissa ryhmissä. Ihmisen halu kuulua ja liittyä, synnynnäinen sosiaalisuus on uskomaton mahdollisuus. Ja samalla, sosiaalisina laumaeläiminä, käymme jatkuvaa kamppailua ihmillisestä arvostuksesta, peilaamme minuuttamme muiden kautta, “Miten muut minut näkevät”, kelpaanko ja pääsenkö porukoihin. Elämämme suurimmat riemut ja rankimmat surut syntyvät sosiaalisista suhteista. Jo ensikuukausista alkaen vauvojen biologinen moraalinen kompassi auttaa heitä erottamaan hyvän pahasta ja suosimaan hyvää, kokemaan empatiaa. Myötäsyntyinen biologinen raakapotentiaalimme on kuitenkin vinoutunutta. Tunnemme empatiaa ja myötätuntoa herkemmin niitä kohtaan, jotka ovat samankaltaisia ja oman sosiaalisen viiteryhmämme jäseniä. Epäilyksemme heräävät, mitä enemmän opimme mm. kasvatuksen myötä kiinnittämään huomioita seikkoihin, jotka erottavat meidän porukan toisesta ja alleviivaavat vierautta, korostavat kilpailullisuutta ja taistelua aurinkopaikoista. Koska evoluutio on muovannut mielemme herkäksi havaitsemaan uhkia ja vaaroja sekä suosimaan omaa ryhmää, nurkkakuntaisuutemme ruokkiminen on verrattain helppoa.

Näytä esimerkkiä ja hyödynnä sosiaalista oppimista

Ihmisen kuuluu olla toisten kanssa ja olemassaolollaan tukea toisten mahdollisuuksia menestyä elämässä. Lapset ja nuoret, jotka elävät osana erilaisia ryhmiä kuten perheitä, ystäväporukoita, harrastusjoukkeita ja koululuokkia, tarvitsevat paljon lempää katsetta, ravitsevaa kosketusta ja kasvokkaista ohjaamista eli kehityksen tukena ja puskurina toimivia aikuisia. Rauhoittava järjestelmämme hoksaa nopeasti ympäristöstä emotionaalisten turvan merkit, kuten hymyn ja välittävän katseen. Olo tuntuu turvalliselta, kun herätän toisten mielissä myönteisiä tunteita. Myönteinen kohtaaminen on arvon antamista ja näkyväksi tekemistä. Kehut, hyvän huomenen toivotukset ja “Mitä sinulle kuuluu?” — kysymykset eivät kulu käytössä, vaan rakentavat vastavuoroista voimakenttää, joka pitää kaikenlaisia ryhmiä koossa. Kantilaisesti sanottuna ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla. Kyky välittää, jakaa, kuunnella, myötäelää, rakastaa, arvostaa kehittyy vain jos tulee itse rakastetuksi, kokee välittämistä, saa turvaa ja suojaa, tulee autetuksi ja ymmärretyksi. Koska aivot ovat hyvät oppimaan huonoista kokemuksista, mutta huonot oppimaan hyvistä, toisto on rautaa tässäkin asiassa. Onnistumisen kokemukset ystävällisyydessä, myötätunnossa, empatiassa ja ryhmässä toimimisessa palkitsevat ja rakentavat sosiaalista kompetenssia, joka suojelee sekä sisäisiltä että ulkoisilta riskitekijöiltä. Kyky myötätuntoon, toisen iloon ja suruun yhtymiseen, on syntymässä annettu mahdollisuus, jota voimme läpi elämämme tietoisesti opetella ja vahvistaa. Mikä on työtoverissani, koulutoverissani, muualta muuttaneessa lajitoverissani erinomaista, sellaista, jota voin ihastella ja kunnioittaa, ja mitkä asiat yhdistävät meitä? Tykkäämisen osoittaminen, ystävällisyys ja positiiviset tunnetilat ovat tarttuvaa lajia. Tämä onkin kaikkien kasvattajien, opettajien, valmentajien, vanhempien etuoikeus; olla esimerkkinä ja välittää suoraviivaisesti, ylittäen oman ryhmän perinteiset rajat kuplia rikkomalla. Parhaimmillaan toteutuessaan kollektiivinen välittäminen muistuttaa ihmisten hyvyydestä, auttaa mielikuvittelemaan parempaa huomista ja rakentaa reittejä hyvään elämään yhä useammalle.

P.s.

Käytä hetki pohtiaksesi seuraavaa tehtävää. Muistin ja mielikuvituksen avulla voimme pitää meille tärkeitä ihmisiä ja kokemuksia mukanamme myös silloin, kun olemme toisistamme etäällä. Täydennä kysymykset ja pohdi, kuka oli sinulle se aikuinen, joka auttoi, kannatteli ja ohjasi oikeaan suuntaan. Voisitko laittaa hänelle viestiä ja kiittää? Entä, kenen kasvot ja sanat mielessäsi sinun lähelläsi kasvavat lapset ja nuoret voisivat voida paremmin?