Kevät tulee

Lumi sulaa jännittävästi. Ei tasaisesti eikä poluilta vaan ihan yllättävistä paikoista. Niin kuin Humppatiaisen pihan vasemmasta nurkasta.

Moi! Humppatiainen sanoo pihanurkalleen. – Miksi sinä sulatat lumen?

Humppatiaisen pyrstö humppaa epäröivästi, kun se työntää nokkansa lähemmäksi maata.

– Täällä on, moi, ollut joku, moi! Humppa huomaa. Se poimii maasta mustan sulan.

– Nyt on mietittävä, Humppa sanoo itselleen.

-Mitä tämä tarkoittaa? Onko joku kaivautunut maan sisään minun pihassani? Onko haettava hakku, lapio ja köyttä? Ja lämmin huopa? Onko joku vaarassa. Moi! 

Humppatiaisen mielikuvitus saa kotkan siivet.

-Kaikkea voi tapahtua omassa kotipihassa! Humppa pudistaa päätään ja rientää sisälle hakemaan lapiota.

-Älä pelkää, apua on tulossa, Humppa huutaa vielä peräänsä.

 

Mitä Humppatiainen luuli?

Miltä siitä mahtoi tuntua?

Mitä vahvuutta se käytti? (kykyä toimia nopeasti, mikä on itsesäätelyn yksi muoto)

Mitä vahvuutta se olisi voinut käyttää enemmän?  (harkitsevuutta, näkökulmanottokykyä, rauhoittavaa itsesäätelyä)

 

Jätä kommentti