Lasten ja nuorten hyvinvointi rakentuu merkityksellisyyden kokemuksista merkityksellisten ihmissuhteiden ympäröimänä. Näitä positiivinen kasvatus tukee. Kehitimme hyvinvoinnin käsimallin, joka perustuu omiin kokemuksiimme erityisopettajina ja kasvatustieteen tutkijoina. Onnistumme yhdessä, kun koko kouluyhteisö katsoo samaan suuntaan ja jokainen sen jäsen sitoutuu edistämään + merkkisiä tekoja omassa toiminnassaan. Hyvinvoinnin käsimallin avulla luodaan kouluyhteisöön rakennetta, joka synnyttää systeemistä muutosta. Tietoisesti samaan suuntaan toimien rakennetaan edellytyksiä kestävälle hyvinvoinnille.
Hyvinvoinnin käsimallin avulla positiivisen kasvatuksen ydinasiat on helppo muistaa.
Peukalo: anna positiivista palautetta eli peukuta!
Etusormi: puhu vahvuuksista
Keskisormi: opeta käyttämään vahvuuksia
Nimetön: edistä yhteenkuuluvuutta, rakenna laumaa
Pikkusormi: näytä esimerkkiä eli walk the talk.
Peukalo. Anna positiivista palautetta eli peukuta!
Jokainen oppilas haluaa menestyä oppimisessaan ja koulutyössään. Menestykselle tulee luoda puitteet antamalla lapselle hänen taitotasoaan vastaavia haasteita, jotka ylläpitävät kiinnostusta ja joissa on mahdollista onnistua. Opettajan tehtävä on varmistaa, että jokainen lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Nämä onnistumiset tulee huomata riittävällä kannustavalla palautteella.
Oppilaan itsetunto ja luottamus omaan pätevyyteen vahvistuvat johdonmukaisista ja todellisiin havaintoihin perustuvista palautteenannoista. Ne voivat kohdistua hyvinkin pieniin asioihin, ja oppimisprosessien ja -tulosten lisäksi lukuisiin muihin taitoihin. Esimerkiksi: ”Kiitos, kun autoit Jania tänään välitunnilla. Se, mitä teit, oli mielestäni rohkeaa ja osoitus siitä, että sinä välität toisista.” Myönteinen palaute motivoi jatkamaan ja ponnistelemaan, yrittämään yhä uudelleen omaa osaamisen tasoa venyttäen.
Positiivista palautetta saa antaa kukkuramitalla. Elämä kyllä tasaa ylimääräiset.
Kiinnitä huomiota yrittämiseen, pieneenkin edistymiseen, välillä jopa vain aloittamiseen. Kannustuksen on osuttava toivottuun käytökseen eikä ei-toivotusta käytöksestä kuulu palkita. Palaute on näkyväksi tekemistä, palautteen puute taas on näkymättömäksi tekemistä ja yhteydessä arvottomuuden kokemuksen. Kun luokassa on monenlaisia oppijoita, positiivisen palautteenannonkin on kohdistuttava monenlaisiin onnistumisiin. Älä pihtaa peukutuksessa!
Etusormi. Puhu vahvuuksista
Voimme puhua vain siitä, mistä tiedämme jotain. Kieli muokkaa ajatteluamme ja huomiomme kohteita. Kun luonteenvahvuuspuheesta tulee tuttua, se voi muuttua eläväksi, jatkuvasti kuultavaksi käyttökieleksi. Jos toivot luokkaasi lisää työrauhaa, opeta, mitä itsesäätely ja sinnikkyys tarkoittavat, ja mikä niiden merkitys on jokaisen omalle oppimiselle ja koko ryhmän hyvälle yhteistyölle. On myös tärkeää, että oppilas tietää onnistumisensa johtuneen vaikkapa peräänantamattomuudesta ja rohkeudesta, ei sattumankaupasta tai taikaiskusta.
Käytä vahvuussanoja, kun annat palautetta, tsemppaat oppilaita toimintaan tai kuvaat omaa toimintaasi. Voit tehdä itsellesi vahvuussanoista muistilistan (“nyt havaitsin sinnikkyyttä, nyt myötätuntoa, nyt luovuutta”) ja käyttää sitä opetuksen tukena. Vahvuuspuhe auttaa oppilaita ymmärtämään tarkemmin, miten jokin oppimisen kohde voidaan saavuttaa. Hän saa työkaluja, joiden avulla rakentaa omaa osaamistaan. Esimerkiksi, ”nyt tarvitsen näkökulmanottokykyä, jotta tiedän, mistä aloitan tehtävän ja mikä tehtävässä on tärkeintä”.
Peukuta kun kuulet oppilaan käyttävän vahvuuskieltä!
Keskisormi. Opeta käyttämään vahvuuksia
Vahvuuksista puhuminen on tärkeää, jotta tunnemme mielemme työkalut. Pelkkä “vasarasta” puhuminen ei tietenkään riitä, vaan kunkin työkalun käyttöä on harjoiteltava ja siihen on luotava mahdollisuuksia. Suunnittele oppitunteihin tilanteita, joissa jokainen oppilas voi käyttää vahvuuksiaan. Anna vahvuuksien myös tukea toinen toisiaan erilaisissa tehtävissä. Esimerkiksi työ, jota toteuttavat innokas ja luova oppilas parinaan näkökulmanottokykyinen ja harkitsevainen toverinsa, saattaa kohota aivan uudelle tasolle. Ja samalla on mahdollisuus harjoitella ryhmätyötaitoja. Esimerkiksi ongelmanratkaisutehtävää aloitettaessa on hyödyllistä pohtia, mitkä ovat ratkaisemisen avainvahvuudet (harkitsevuus, sinnikkyys, rohkeus, luovuus…).
Kun oppilas pääsee käyttämään vahvuuksiensa koko palettia omaksi ja muiden hyväksi, onnistumisiin on hyvät mahdollisuudet monenlaisilla oppijoilla. Oleellista on, että kaikki saavat todellisia kokemuksia omien vahvuuksiensa käytöstä, ei pelkkää tietoa niiden olemassaolosta. Konkreettiset onnistumiset lisäävät pätevyydentuntoa, joka taas rakentaa hyvinvoinnin kivijalkaa.
Anna oppilaille mahdollisuus miettiä, millaisissa tilanteissa ja kenen kanssa heidän vahvuutensa ovat parhaiten käytössä ja anna heille tilaa toimia itsenäisesti. Pyydä oppilaita reflektoimaan tilanteita ja onnistunutta vahvuustoimintaa yksin ja isommassa porukassa. “Mikä meni hyvin vahvuuksien käytössä?”, on hyvä aloituskysymys jokapäiväiselle palautehetkelle.
Nimetön. Edistä yhteenkuuluvuutta, rakenna laumaa
Nimetön eli sormussormi kuvastaa yhteenkuuluvuutta ja -liittymistä. Hyvinvointia rakennetaan yhdessä joka koulupäivä. Hyvinvoinnin ja onnellisuuden perimmäinen tekijä on tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että kelpaa omana itsenään. Oma turvallinen ryhmä ja mahdollisuus jakaa siinä asioita ilman pelkoa esimerkiksi nolatuksi tulemisesta ovat jokaiselle oppilaalle ensiarvoisen tärkeitä, kouluviihtyvyyttä eniten selittäviä tekijöitä. Ryhmän ulkopuolelle jääminen alentaa mielialaa, lisää pahantahtoisia ajatuksia ja voi aiheuttaa fyysiseen kipuun verrattavissa olevaa sosiaalista kipua.
Tue ryhmäsi yhteenkuuluvuuden ja hyväksynnän tunteita opettamalla konkreettisesti sosiaalisia taitoja kuten ystävällisyyttä, johtajuutta, myötätuntoa ja anteeksiantoa. Kun oppilaat tuntevat toistensa vahvuudet, heidän on myös helpompi löytää toisistaan arvostettavia piirteitä ja heidän on helpompi tykätä toisistaan. Liian usein koulutoverit näkevät toisistaan vain yhden, “luokkahuonepuolen”, eivät kokonaisuutta. Monipuolinen tunteminen ja uudelleen katsominen ensivaikutelmien ja mahdollisten ennakkoluulojen ohi luovat mahdollisuuden kunnioitukselle.
Luo tilaisuuksia harjoitella monenlaisia vuorovaikutustilanteita ja opeta positiivista palautteenantoa. Tätä tarkoitusta varten olemme kehittäneet erityisen kehukehyksen, treenipaikan kertoa myönteisiä asioita toiselle (ks. positive.fi). Kehukehys on harjoitusmolski, jonka sisällä otetaan vastaan myönteistä vyörytystä ilman mahdollisuutta panna vastaan. Myönteisten asioiden puhuminen toisista ja jokaisen hyvien puolien korostaminen on opeteltava asia. Samoin kehujen vastaanottaminen, ”kiitos kun sanoit noin”.
Pikkusormi. Näytä esimerkkiä eli walk the talk.
Oppilaat saattavat unohtaa, mitä heille opetit, mutta he eivät hevin unohda, mitä sait heidät tuntemaan. Opettajan lämmin ja positiivinen kohtaaminen motivoi oppilaita työskentelemään, sitouttaa heidät tunnin aiheeseen ja vähentää häiriökäyttäytymistä. Oma esimerkkisi läsnäolevasta, innostuneesta ja aidosti välittävästä toiminnasta on tärkeämpää kuin oppimateriaalin tai opetusmenetelmän valinta.
Opettajan kannattaa kysyä itseltään: “Mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle?”. Miten omalla toiminnallani varmistan, että luokan henkiset seinät ovat vahvat ja vastaanottavat. Oman asenteen kanssa työskentely on lähtökohta, samoin se, miten toimii kollegan kanssa ja miten aikuisten välinen vuorovaikutus näytetään oppilaille.
Opettajan oma toiminta jokaisen oppilaan havaitsemiseksi myönteisesti ja jokaisen oppilaan oppimispolun rakentamiseksi vahvuuksien varaan on lähtökohta minkä tahansa opetusryhmän luotsaamiselle. Opettajalla on myös lyömätön paikka osallistaa muita aikuisia, lapsen ikätovereita ja erityisesti huoltajat suuntaamaan huomionsa lapsen ja koko luokan voimavaroihin ja vahvuuksiin. Kun lapsi ja ryhmä saa monelta taholta positiivista palautetta, sitä on vaikea ravistaa pois.
Mitä sinä voit viedä tästä mukanasi ja laittaa käytäntöön heti huomenna? Hyvinvoinnin käsimallin kautta jokainen voi onnistua sekä toivottavasti nauttia menosta!
Iloa alkavaan lukuvuoteen.
Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo
