Blogi
Pysy ajan tasalla positiivisen koulutuksen uutisista, päivityksistä ja kehityksestä tiimiltämme ja Positiven yhteisöltä.
Kouluystävällisyys
Mitä lapsi tekee tai tuumii kohdatessaan kieltoja ja rajaavia komentoja? Toivottavasti ainakin useimmiten tottelee, sillä puomeja ja stop-merkkejä tarvitaan. Lähtökohtaisesti ihmisen on kuitenkin vaikea olla tekemättä mitään, jos “älä” ja “lopeta” käskyt kajahtelevat. Vähintäänkin kökötämme paikoillamme ja hengitämme. Se on lapselta usein paljon vaadittu, sillä aktiivinen uteliaisuus, koskettelu, haistelu ja maistelu kuuluvat kehitykseen ja muodostavat
Keinulautakausi alkaa
Varis ei ole pysyä sulissaan. Se ei odota mitään yhtä paljon kuin keinulautakauden alkamista. Keinulautailu on Variksen lempilaji. Siinä keinahdetaan puulta toiselle laudalla, joka on köyden päällä. Aina puun kohdalla on hypättävä laudalla uudelle köydelle, jotta matka voi jatkua. Se ei ole helppoa, mutta niin ihanaa se on, että Variksen on pakko vähän kiljua: –
Pääsiäisvaris
Pääsiäinen on ihanaa aikaa. Kaikkialla on suklaamunia, hedelmärakeita ja muita herkkuja. Varis syö minkä ehtii. Mämmiäkin kuluu iso ropposellisen päivässä, yleensä omenakarkkien kanssa. Lisäksi Varis pitää Karmiinin pääsiäiskekseistä, Pikkunaakan pääsiäismehusta ja Korintin pääsiäisperuukista. Sitäkin on pitänyt vähän maistaa. Se ei ollut fiksu juttu, mutta kaikki jutut eivät voikaan olla. Pääsiäisessä oikeastaan vain yksi asia harmittaa
Yhteenkuuluvuuden peräänkuulutus
Porukassa mukana oleminen ja tuntu siitä, että kuuluu ryhmäänsä, on ihmisen perustarve ja hyvinvoinnin kulmakivi. Samankaltaisuus vetää puoleensa. Useimmiten kaveripiirit ja ystävyydet muodostuvat yhden tai useamman yhteisen tekijän ympärille. Ollaan samalla luokalla, asutaan naapureina, pelataan lätkää tai heitetään muuten vain samanlaista läppää. Christina Salmivallin jo 1990-luvulla aloittamat tutkimukset kiusaamisen ryhmädynamiikasta osoittivat pahantapaisuuden olevan yksi eniten
Kevät tulee
Lumi sulaa jännittävästi. Ei tasaisesti eikä poluilta vaan ihan yllättävistä paikoista. Niin kuin Humppatiaisen pihan vasemmasta nurkasta. – Moi! Humppatiainen sanoo pihanurkalleen. – Miksi sinä sulatat lumen? Humppatiaisen pyrstö humppaa epäröivästi, kun se työntää nokkansa lähemmäksi maata. – Täällä on, moi, ollut joku, moi! Humppa huomaa. Se poimii maasta mustan sulan. – Nyt on mietittävä,